Unelmat ja motivaatio ovat toisinaan myös asioita, jotka ahdistavat enemmän kuin inspiroivat. Minulta on kyselty paljon postausta, jossa pohdittaisiin myös näitä varjopuolia ja apukeinoja ahdistuksen kanssa kulkemiseen. Jaan teille tässä reilu vuosi sitten kirjoittamani postauksen samaisesta aiheesta. Jos kieriskelet tuskassa tulevaisuudesta tai kaipaat apua motivaation löytämiseen elämään niin tämä postaus on sinua varten. Toivon, että voit päästä lähemmäksi omaa potentiaaliasi tämän postauksen avulla.

24.4.2016 klo 4:58 Unelmat ja motivaatio mariaanien haudassa?
Tämä postaus kirjoitettu edelliseen blogiini www.laurrenna.blogspot.fi
Viime aikoina minulta on kyselty, että miten päästä takaisin raiteille, kun motivaatio urheiluun, kouluun, töihin tai ylipäätään omien unelmien toteuttamiseen on totaalisesti kadonnut. Olen kokenut näitä samaisia fiiliksiä itsekin ihan lähiaikoinakin. Yksinkertaisesti elämästä ei ole noina harmaina hetkinä saanut minkäänlaista koppia hyvässä eikä pahassa. Kaikki on ollut harmaata sumua ja lähinnä ”auton automaatttivaihteella” kulkemista.

Herään aamulla ja ahdistaa. Mihin suuntaan tänään kävelisinkään ? Koulun kurssit lähestulkoon paketissa ja töitäkään ei ole nyt joka päivä niin montaa tuntia kuin olen tottunut tekemään. Ahdistaa lisää.  Täytyy keksiä jotakin uutta. En voi pysähtyä. Pysähtyminenhän tarkoittaisi vätystelyä. Laiskuutta. Tehokkuuteni laskisi. En olisi ehkä omissa silmissäni yhtään mitään? En voi täyttää päiviäni pelkästään treenillä, koululla, satunnaisilla työpäivillä ja syömisellä. Eihän se ole edes elämää. Missä on tämän päivän konkreettiset saavutukset mitä kohti nyt taistelen ? Haluan olla juristi, ekonomi, kenties yrittäjä, ranskankielen taitaja, panostaa urheiluun ja ehkä jonain päivänä vielä kilpailla. Haluan matkustella, inspiroida, kirjoittaa, visualisoida, videoida, luoda jotakin uutta ja innovatiivista. Haluan auttaa muita ja välittää hyvää oloa eteenpäin. Voi miksi en voi saada kaikkea tätä jo tänään? Miksi minussa on tämä kärsimättömyys?  Mitä jos uravalintani ovatkin väärät ja haluan vaihtaa suuntaa? Onko se sallittua? Onko aikani mennyt hukkaan, jos minusta ei tulekkaan Ally Mcbealia? Olenko yhteiskunnan odotusten orja vai oikeasti itseni herra?

Menen joogatunnille, sillä ajattelen sen antavan minulle mielenrauhaa. Lopun meditaatiohetkessä purskahdan itkuun. Yritän peitellä sitä, sillä eihän kukaan nyt itke julkisilla paikoilla tai varsinkaan keskiviikon joogatunnilla. Joogatunti päättyy siis kiitollisuuden hetkeen ja se sai minut tajuamaan miten paljon minulla jo on ja miten tyytyväinen minun pitäisi olla tässä ja tänään. Kärsimättömyyteni ja kiittämättömyyteni saa minut kyyneeliin.
Vaikka olen hyvin määrätietoinen ja kunnianhimoinen ihminen, se ei tarkoita ettenkö olisi yhtälailla välillä aivan saatanan hukassa siitä, että millaiseksi tulevaisuuteni muodostuu. Vaikeinta on silti myöntää sitä itselleen, että joskus on pakko pysähtyä miettimään, että mihinkä suuntaa sitä on elämäänsä viemässä. Totuus on , että tällainen ”väliaika-tsekkaus” on enemmän kuin tervettä ja siinä ei ole mitään hävettävää, vaikka potisit sitä tälläkin hetkellä.

Ole helvetin onnellinen siitä tunteesta, että kaipaat jotakin muutosta. Vain se muutoksen tunne on se, mikä sinua vie lopulta eteenpäin. Ole onnellinen, että se tunne tulee nyt eikä kuolinvuoteella.

 


Pahimmat virheet mitä tapahtuu, kun motivaatio omiin unelmiin, urheiluun, kouluun, työhön tai ylipäätään elämään on jokseenkin kateissa, ovat ne oman pääsi sisällä olevat mustat pilvet eli negaativiset ajatukset ja kärsimättömyys.Halutaan nousujohteinen ura ilman vastoinkäymisiä, timmi vartalo viikossa, opiskelupaikka ensiyrittämällä, menestyminen sormia napauttamalla yms.
Tästä kaikesta paineesta syntyy usein niin negatiivinen kuva, että hengitys tai ajatus ei pääse kulkemaan.
Urheilun suhteen mietit heti sitä kaikista raskainta bodypump-tuntia tai jalkarääkki-reeniä. Terveellisen ruoan suhteen päähäsi lentää se pahimman makuinen vihersmoothie tai ajatus siitä, että nyt täytyy kyllä kieltäytyä kaikesta ja syödä vain pelkkää kanaa ja parsakaalia joka päivä.Koulun panostamisen suhteen luovutat jo sillä sekunnilla, kun mietit niitä satoja sivuja, mitä pitäisi seuraavaan tenttiin saada luettua.
Täytät pääsi niin mustilla ajatuksilla, että motivaatio on kuollut ennen kuin sen elvyttämistä on ehditty edes aloittaa.

Niin kuin Paulo Coelho on teoksissaan todennut, tapamme unelmamme kolmesta eri syystä.

1.Ajanpuute

Totuus on, että yleensä kiireisimmät ihmiset saavat aikaan lopulta kaikista eniten. Sinulla on aivan saman verran aikaa päivässä, kun Beyoncella. Jos on tarpeeksi motivaatiota ja halua, saa aikaan mitä ikinä haluaa. Kyse on organisoinnista, aikatauluttamisesta ja asioiden priorisoimisesta. Ne ihmiset, jotka eivät tee mitään ovat jatkuvasti väsyneitä eivätkä tee sitä vähääkään, mikä heidän pitäisi tehdä vaan valittavat yhtenään, että päivät eivät riitä. Todellisuudessa takana on kuitenkin epäonnistumisen pelko ja aito halu alkaa tehdä asioita niiden unelmiensa eteen.

2. Varman päälle pelaaminen

Elämältä ei uskalleta vaatia enempää. Tyydytään, tyydytään ja tyydytään, vaikka kuinka v*tuttaisi mennä töihin tai kouluun tai mitä ikinä onkaan tekemässä. Ei osata edes ajatella, että olisi mahdollisuus elää juuri sellaista elämää, kuin on aina halunnut elää. Ajattelemme helposti, että näin on korrektia ja oikeudenmukaista elää, että leuka rintaan vaan ja kohti uusia pettymyksiä? Että mitähän hittoa sanon minä. Tilanne kuitenkin monella on juurikin tämänkaltainen: näemme mikä olisi paras ja antoisin tie,  mutta koska sitä ei saa sormia napauttamalla niin tyydymme kulkemaan vanhaa ja tuttua mukavuusalueen reittiä.

3. Rauha

Elämä muuttuu raukeaksi sunnuntai-iltapäiväksi, joka ei pyydä meiltä liikoja tai vaadi enempää kuin haluamme antaa. Alamme pitää itseämme kypsinä ihmisinä, heitämme syrjään nuoruuden haaveet ja etsimme tyydytystä niin yksityiselämästä kuin työssä. Hämmästymme, kun joku sanoo muka vielä haluavansa elämältä jotakin uutta. Syvällä sisimmässä tiedämme kuitenkin mitä on tapahtunut, tiedämme lakanneemme taistelemasta unelmiemme puolesta. Kun omista unelmista on luovuttu muutumme usein kateellisiksi, katkeriksi muita ihmisiä kohtaan. Lopulta se viha kääntyykin itseään kohtaan.

Kaikista surullisinta tässä on se, että nuorena kyllä uhkumme rohkeutta ja unelmat ovat hyvin kirkkaana mielessä tanssijasta ja sirkustaiteilijan ammattiin mutta siinä iässä emme osaa taistella vielä mollaajia ja unelmien tappajia vastaan. Äiti , isä  tai ystäväsi sanoo, että unelmasi ovat kenties naurettavia tai, että unelmasi ei ole ns. ” oikea työ”. Ongelmalliseksi tilanteen tekee myös meidän koulutusjärjestelmä. Luoville aineille harvoin annetaan samanlaista arvoa kuin matemaattis- luonnontieteisille aineille. Gillian Lynne on loistava esimerkki tämän suhteen. Koulu ei kiinnostanut häntä laisinkaan ja hän vai nosteli jalkojaan ja tanssahteli oppitunneilla. Lynnea oltiin diagnosoimassa sairaaksi ja hänelle oltiin jo syöttämässä ADHD lääkkeitä kunnes lääkäri totesi Lynnen äidille, että ”tyttärenne ei ole sairas, tyttärenne on balettitanssija”.Lynne suunnitteli lopulta koreografiat maailman menestyneimpiin musikaaleihin, kuten Phantom of the Opera ja Cats.

Jonkinlaisena lopputuloksena voisi tästä kaikesta kenties ajatella, että osaltaan koulutusjärjestelmämme myös tappaa nuorten unelmia ja luovuutta ainakin siltä osin, jos oma kyky ei ole hyvin akateeminen. Totuus on kuitenkin se, että meitä kaikkia ei ole luotu yhteiskunnan odotusten/ hyväksyttävyyden oksentamiksi timanttioppilaiksi, eli ns. ”kympin tytöiksi ja pojiksi”.

Myöhemmin opimme kyllä ehkä taistelemaan muiden mielipiteitä vastaan jollain tasolla mutta silloin se rohkeus tehdä asioita on jo kadonnut. Lopulta syntyy kamppailu itsensä kanssa ja se, että meistä tulee itsemme pahimpia vihollisia. Tyydymme lopulta vain rypemään säälissä ja toteamaan, että unelmamme olivat lapsellisia ja liian työläitä toteuttaa.

Me myös siis itse tapamme unelmamme, koska pelkäämme epäonnistumista ja unelmien saavuttamiseen vaadittavaa henkistä kamppailua ja taistelua.

MISTÄ ALOITTAA MOTIVAATION JA  UNELMIEN METSÄSTYS?

Kokosin tähän alle nyt muutamia vinkkejä siitä miten löytää unelmat ja motivaatio niiden toteuttamiseen. Miten ylipäätään saadaan se motivaatio omia unelmia kohtaan niin vahvaksi, että se saa sinut totisesti hyppäämään aamuisin sängystä ylös raketin lailla ?


1.Asennoidu unelmien jahtaamiseen, kokeile uutta ja tee ennen kaikkea PÄÄTÖS muutoksesta

Listaa asioita,joita rakastat tehdä. Listaa asioita, joita tekisit, vaikka kukaan ei sinulle siitä maksaisikaan. Näin opit löytämään omia vahvuuksia ja intohimon lähteitä paremmin. Kokeile erilaisia asioita, vaikka huteja tulisi miten paljon tahansa, tiedät ainakin niiden kokeilujen jälkeen, että mikä ei ainakaan ole juttusi.

Tee päätös siitä, että haluat muutoksen. Tee päätös siitä mitä haluat ja lähde etsimään työkaluja sen rakentamista varten. Tee päätös siitä, että intohimosi on niin suuri, että olet valmis työskentelemään sen puolesta, vaikka mitä tapahtuisi.



 
2.Positiivisuus ja pienet askeleet

Aloita kadonnut urheiluinto kävelyllä parhaan ystäväsi kanssa tai lempimusiikin tahdissa. Kokeile syvävenytys tuntia tai joogaa. Tee lempi hedelmistäsi smoothie. Jos sinulla on mahdollisuus ottaa vapaavalintaisia opintoja, ota kursseja, jotka sinua oikeasti kiinnostaa. Jos työpaikka ei miellytä, tutkiskele olisiko uusia työpaikkoja ilmestynyt nettiin.

 
3. Visualisointi, mentorien etsiminen ja inspiroituminen
Rakenna itsellesi unelmakartta esim. we heart it tai pinterest palvelun avulla. Kerää asioita joita rakastat. Todella rentouttavaa ja auttaa sinua hahmottamaan myös omia unelmiasi.

Opettele, että avun pyytäminen omien unemien aikaan saamiseksi on usein vähintäänkin välttämätöntä. Sen sijaan, että keskittyisit kadehtimaan ja katkeroitumaan muiden onnistumisista, kysy heiltä miten he pääsivät siihen pisteeseen, missä ovat nyt. Pyydä apua henkilöiltä, joiden uskot olevan merkityksellisia oman päämääräsi kannalta.

Inspiraation ja omien ajatuksien vahvistamiseen tarvitsee itse kukin välillä vahvistusta. Se, ei tarkoita, että tarvisit muiden hyväksynnän toteuttaaksesi omat unelmasi vaan, että saat ylipäätään sanottua ne ääneen ja saatua samalla uusia näkökulmia ajatuksillesi. Erityisen hyviä inspiroinnin lähteitä ovat esim. erilaiset inspiroivat kirjat, podcastit, seminaarit ja TED-talkit.

4. Välitavoitteet ja itsesi palkitseminen

Aseta lyhyemmän aikavälin tavoitteita ja muista palkita itseäsi onnistumisten jälkeen. Oli se palkinto sitten leffassa käyminen, raakakakun tekeminen tai mikä tahansa pieni arjen nautinto tai hemmottelu.

Hurraa, jos pääsit tentin ensi yrittämällä läpi. Tanssi valssia kadulla, jos pääset töihin ilman kaatosadetta tai jos onnistuit ylipäätään ilahduttamaan muita päivän aikana. Tuuleta siis jokaisesta pienestäkin onnistumisesta. Huomaat pian olevasi jo ihan hemmetin onnellinen ja kiitollinen kaikesta ”vähästäkin”. Isompien välietappien kohdalla on siis syytä pitää kunnon bileet, relata hetkeksi ja jatkaa taas matkaa hyvällä boostilla. Ne kaikki pienet onnistumisen hetket tuntuvat tässä hetkessä ehkä pieniltä tai jopa naurettavilta askelilta mutta todellisuudessa ne muodostavat yhdessä suuren harppauksen kohti sinun oman elämäsi Mount Everestin huippua.


5. To- do listat

Ilman kalenteria tai mini to-do listoja olisin ainakin itse ojan pohjalla. Kirjaa ylös kaikki päässä jylläävät asiat, mitä sinun tulee hoitaa. Nauti suunnattomasti siitä mielihyvän hetkestä, kun saat vetää tussilla hoidetut hommat pois paperilta ja näin olet taas sen päivän osalta lähempänä omia tavoitteitasi.

6. Luota prosessiin ja ennen kaikkea itseesi

Älä stressaa asioista joiden etenemiseen et vielä tänään pysty vaikuttamaan. Pala ja päivä kerrallaan. Unelmien toteuttamisessa tärkeintä on nauttia prosessin tekemisestä vähintään yhtä paljon kuin prosessin päässä olevasta päämäärästä.

Asian voi havainnollistaa kävelylenkin kautta. On täysin eri asia nauttia kävelylenkistä katsomalla taivaalle ja ympärille, fiilistellä aurinkoa, tuoksuttaa raikasta ilmaa, moikata vastaantulijalle ja kysellä kuulumisia, ottaa kahvikuppi kahvilasta lenkin seuraksi KUIN kävellä pää asvaltissa ja palata lähtöpisteeseen. Ahdistut tuolloin takuulla, koska sinua ei kiinnosta itse käveleminen vaan pelkkä perillepääsy. Kuljetun tien on tarkoitus opettaa meille oikea tapa päästä perille ja ylipäätään rikastuttaa meitä matkan varrella.


7. Elät jo unelmaasi

Jos olet päässyt jo tähän vaiheeseen, ei auta muuta kuin nauttia matkasta. Muista se, että rohkeus ei ole sitä ettei pelota vaan, että uskaltaa hypätä, vaikka ei tiedä selviääkö elossa.

Mes amours,
Laura.