Ahdistava unettomuus – näin pääsin siitä eroon!

1

Menin viime viikolla perjantain vastaisena yönä sänkyyn klo 21.00. Olin juuri meinannut nukahtaa autoon kotimatkalla ja seuraava päivä ei olisi yhtään sen helpompi ilman nukkumista – kello kun tulisi soimaan klo 4.30. Ahh, kerrankin ajoissa sängyssä! Laitoin silmät kiinni. Kymmenen minuutin kuluttua avasin ne. Tunsin silmieni verestävän väsymyksestä, mutta yht’ äkkiä mieleni olikin virkeä kuin peipponen. Tiesin heti, että tulevasta yöstä tulisi lisäys unettomien öiden kokoelmaani.

Sängyssä pyöriminen tunti tolkulla koko muun kansan nukkuessa on kenelle tahansa ahdistava kokemus – etenkin kun seuraavan päivän velvollisuudet kolkuttelevat jo mielessä. Koska itse olen kärsinyt unettomuudesta käytännössä koko elämäni (onneksi jaksottain), tämä aihe on todella lähellä sydäntäni. Niihin aikoihin kun vielä viitsin unettomista öistä stressata, en löytänyt aiheesta kovinkaan lohdullista tietoa ja jokaisen vertaistukea hapuilevan googlettamisen jälkeen olin astetta ahdistuneempi. Tiedän kuitenkin, että meitä unettomuudesta kärsiviä on paljon ja sen takia haluankin jakaa lyhyesti oman tarinani ja kertoa keinot, joilla itse pääsin vaivasta eroon.

Yksi yö voi laukaista kierteen

Oma unettomuuteni on tosiaan ollut jaksottaista, vaikka toki joukkoon mahtuu paljon yksittäisiä huonosti nukuttuja öitä. Toisin kuin nykyään, ennen unettomuusjaksot vaikuttivat merkittävästi koko elämääni. Oikeastaan viimeinen niitti oli vuonna 2012-2013, jolloin puoli vuotta kestänyt unettomuusjakso meinasi ajaa minut masennukseen. Vaikka opinkin tuosta kokemuksesta paljon, se on edelleen yksi elämäni ahdistavimmista.

Olin juuri aloittanut toisen vuoteni ammattikoulussa ja menin koulupäivää edeltävänä iltana normaalisti nukkumaan. Uni ei tullut sitten millään ja syke alkoi kohota. Katsoin kelloa ja huomasin, että minulla olisi enää viisi tuntia aikaa nukkua. Syke kävi yhä kovemmaksi ja tuskanhiki sai peiton tarttumaan iljettävästi ihoon. ”Taasko se alkaa?”, ajattelin. Laitoin silmät kiinni ja koitin laskea lampaita. Syke ei rauhoittunut ollenkaan ja lampaat törmäilivät aitaan. Pelkäsin, että jos en nukahda, missaisin seuraavana koulupäivänä kaikki käsitellyt asiat. Aloin myös miettiä mitä tapahtuisi, jos en nukahtaisi seuraavanakaan yönä. ”Mitä jos en nuku enää ikinä?” Taisin lopultava vaipua kevyeen koiranuneen, koska muistan aamulla havahtuneeni herätyskelloon. Minulla oli mahtava fiilis, koska olin selvinnyt ahdistavasta yöstä ja lopulta saanut hieman untakin. Menin keittämään kahvia samalla kun muu perheeni oli jo lähdössä tohinalla päivän rientoihin. Oven sulkeutuessa tuli hiljaista. Liian hiljaista. Tajusin yön jättäneen minuun sittenkin ahdistuneen olon ja aloin jo pelätä seuraavaa iltaa. ”Nukahtaisinko silloinkaan?” Koulupäivä meni ahdistuneena ja sydämeni hakkasi valtoimenaan. Seuraavana yönä uni ei tullut yhtään sen paremmin.

Tämä jatkui tosiaan sen puoli vuotta. Olin jatkuvasti stressaantunut unettomuudestani ja tuntui siltä, kuin olisin ollut vankina omassa kehossani ja oman pääni sisällä. Pelkäsin nukkumaanmenoa jo etukäteen enkä saanut unta omien mietteideni ja liioitellun kovaa hakkaavan pulssini takia. Muistan, kun luokkakaverini kertoi murheen murtamana eronneen poikaystävästään ja ajattelin vain, että olisipa minunkin murheeni noin pieniä. Ei ollut oikeastaan hetkeäkään, kun en olisi ajatellut unettomuuttani tai kokenut itseäni ahdistuneeksi. Tästä muistutuksena toimi tietysti jatkuvasti verestävät silmät, alentunut keskittymiskyky ja muuten vain väsymyksestä sumentunut pääkoppa. Samankaltaisista unettomuuden aiheuttamista ahdistumisjaksoista olen kärsinyt pienestä pitäen, mutta ikinä ne eivät vaikuttaneet elämääni samassa mittakaavassa. Pisteenä iin päälle minulle puhkesi tuon jakson aikana aikuisiän hormonaalinen akne, jonka oletin heti aiheutuvan vähäisistä yöunistani. Sen seurauksena ajauduin ottamaan vieläkin isompaa painetta nukahtamisesta, joka tietysti vain pahensi tilannetta. Näin jälkeenpäin muistelen tuota aikaa ikään kuin viimeisenä taisteluna, haha.

”Unihygienia” ja melatoniini yhtä tyhjän kanssa

Jo ensimmäisten ahdistusoireiden puhjettua kävin juttelemassa ongelmastani lääkärin vastaanotolla. Ilmoitin heti, etten ainakaan vielä haluaisi reseptiä unilääkkeisiin tai rauhoittaviin, koska ne tuntuivat minusta jokseenkin pelottavilta ja keinotekoisilta vaihtoehdoilta. Tiesin ongelmani olevan henkinen, enkä nähnyt mitään syytä ”huijata” itseäni hetkelliseen helpotukseen. Lääkäri ehdotti, että hän kirjoittaisi reseptin tavallista vahvempaan melatoniinivalmisteeseen ja sitä päätinkin kokeilla. Kuten osasin jo itsekin aavistella, melatoniinista ei ollut lainkaan hyötyä. Päinvastoin, pillerin nauttiminen aiheutti vielä isommat paineet nukahtaa ja kun en siinä onnistunut, tunsin itseni täysin luonnonoikuksi. Lääkäri puhui kanssani myös ”unihygieniasta”, mutta keskustelussa ei noussut esiin mitään mitä en olisi jo netistä lukenut: nuku viileässä huoneessa, pidä sukat jalassa, älä katso kännykkää/tietokonetta ennen nukkumaanmenoa, nauti iltapalalla hiilihydraattia… Varmasti päteviä vinkkejä, mutta itselleni ne olivat ennemminkin vitsejä tuossa kohtaa. Mitä enemmän tein ”järjestelyjä” nukahtamista ajatellen, sitä hankalammalta se oikeastaan tuntui. Olinhan kuitenkin aiemmin nukkunut lähes pari vuotta ilman uniongelmia näkemättä sen kummemmin vaivaa. Ulkoiset tekijät eivät siis voineet tarjota mitään pysyvää ratkaisua.

Mikä lopulta auttoi?

Kuten tekstistä voi kaiketi päätellä, olin aika syvällä suossa ongelmani kanssa. Viitisen kuukautta kärsittyäni minulla alkoi työharjoittelu vilkkaassa hotelliympäristössä ja sen lisäksi työskentelin iltaisin huoltoasemalla. Kyseinen yhdistelmä voi kuulostaa hurjalta vähäisillä unilla (nukuin siis yössä keskimäärin neljä tuntia, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nukahtaminen kesti poikkeuksetta kolmesta neljään tuntiin ja unenlaatu oli heikkoa), mutta uskokaa tai älkää, tuo aika kuitenkin paransi uniongelmani. Mitä tapahtui?

Päivät olivat niin kiireisiä, että unohdin ahdistuksen.

Hiljaisina hetkinä se kyllä palasi mieleeni kolkuttelemaan, mutta koska en vellonut ahdistuneisuudessa jatkuvasti, se ei vaikuttanut minuun enää samalla tavalla.

Päätin käyttää valvotun ajan hyödyksi.

Kävin Suomalaisessa Kirjakaupassa ostamassa pari hyvältä vaikuttanutta kirjaa ja aloin sivistämään itseäni lukemisen kautta. Uppouduin pokkariin aina ennen nukkumaamenoa ja kun silmät alkoivat lurpsua, laitoin sen pois. Jos uni ei tullutkaan, niin hyvä homma, sain luettua lisää!

Lakkasin vaatimasta uneltani minkäänlaista laatua. 

Kun herätyskellon soimiseen oli aikaa alle viisi tuntia, eikä nukkumatti vieläkään näyttänyt merkkejä saapumisestaan, laitoin yksinkertaisesti silmät kiinni ja leikin nukkuvaa. Kyllä aivot silloinkin nollautuvat ja etenkin silmät saavat levättyä, vaikkei uneton uni ihan oikeaa sellaista vastaakaan.

Kiireisten päivien takia nukkumaanmeno ei ollut enää välttämätön paha, vaan oikeastaan aika kiva juttu.

Kun olin ollut päivät työharjoittelussa ja illat huoltoasemalla, nukkumaanmeno ei jostain syystä tuntunutkaan kovin ahdistavalta. Seähän oli oikeastaan ihan mukava rentoutumishetki ennen seuraavaa päivää!

Aloin miettiä, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua.

Ahdistuksen nostaessa päätään ajattelin, että jos olen tähänkin asti selvinnyt vähillä yöunilla, niin selviän varmasti jatkossakin. Kyllähän pienten lasten vanhemmatkin valvovat pahimmillaan monta vuotta putkeen ja selviävät elämästään mainiosti.

Luotin siihen, että kun univajetta on tarpeeksi, silloin kyllä nukahtaa.

Jos yksi yö tulisi valvottua, mitä sitten? Hammasta purren vaan kohti uutta päivää. Eiköhän se uni sieltä viimeistään seuraavina öinä tulisi – ja ainahan se tulikin.

Kas näin poistin itseltäni kaikki paineet nukahtamisesta ja lopulta se katkaisi koko kierteen. Sama mentaliteetti toimii edelleen; välillä tulee nukuttua huonosti ja välillä oikein hyvin. Oli miten oli, en tee asiasta numeroa saatika anna uniasoiden vaikuttaa elämääni millään tavalla. Niillä mennään mitä saadaan! Toivottavasti onnistuin toimimaan vertaistukena muille uniongelmista kärsiville. Laita ihmeessä kommenttikenttään viestiä, mikäli haluat jakaa oman kokemuksesi tai kaipaat neuvoa omaan tilanteeseesi.

Ei muuta kun mahtavaa viikonalkua kaikille, koittakaahan rentoutua kiireen keskellä, unen kanssa tai ilman!

Lisää luettavaa:

Unen vaikutus painonhallintaan
Kauniita päiväunia!