Kadonnut treenimotivaatio

0

Tähän aikaan vuodesta saleilla hiljenee ja ihmiset syventyvät joulujärjestelyihin. Kuitenkin, tyyntä mysrskyn edellä: toinen päivä tammikuuta (koska ensimmäisenä päivänä ihmiset harvemmin ovat treenikunnossa) kuntosalien vastaanotot täyttyvät motivoituneista joulukinkun sulattelijoista. Parhaimmillaan innokkaat treenaajat ostavatkin itselleen saman tien vuoden jäsenyyden, mutta jättävät tammikuuta lukuunottamatta koko tilan salin vanhoille punttipenoille ja -pirkoille!

Kadonnut treenimotivaatio

Ihan vakavasti ottaen, vuodenaikaan katsomatta on tosi harmi että monella orastava saliharrastus lopahtaa syystä tai toisesta. Osalla se tapahtuu jo muutaman treenin jälkeen, siinä missä toiset pääsevät useamman kuukauden mittaiseen treeniputkeen kiinni ennen kuin into laantuu. Tämä nyt ei luonnollisestikaan päde kaikkiin aloittelijoihin, mutta itsekin lähes pari vuotta kyseistä soutamista ja huopaamista harrastaneena tiedän varsin hyvin, että etenkin isojen motivaatiopiikkien jälkeen lopahtamisriski on olemassa. Tähän liittyen tuo tammikuu tuntuukin olevan motivaation kannalta jokseenkin erityisen turmiollinen. Onneksi asialle on kuitenkin paljon tehtävissä!

Kadonnut treenimotivaatio – mikä avuksi?

Kadonnut treenimotivaatio

Ainakin se, että aloitat treenit Konalan TFW:llä! Voin kertoa, että salipäivät muuttuvat nopeasti viikon koho-kohdiksi…

1. Hyväksy, että treenimotivaatio laantuu

Tätä. En. Voi. Korostaa. Tarpeeksi. Kun hommaat salikortin ja uhkut motivaatiota, pidä mielessä yksi asia: tunne on ohimenevä – ja se on täysin normaalia. Motivaatio on käytännössä pieni tönäisy, joka saa meidät laittamaan asioita aluilleen, mutta sen tarkoituksena ei ole alunperinkään toimia kantavana voimana läpi raskaiden työpäivien jälkeisten salisessioiden.

2. Etsi motivaation rinnalle halu

”Halu” jatkaa aina siitä, mihin motivaatio päättyy. Toisin kuin treenimotivaatio, halu treenaamiseen on tahdonalaista. Haluaisit mennä salille, mutta olet aivan poikki ja jätät menemättä. Ratkaisu on hyvin yksinkertainen: älä jätä tilaa ”mutta” -vaihtoehdolle. Vaikket voi välttämättä vaikuttaa omiin ajatuksiisi ja ”mutta” pyörii mielessä, sinun ei tarvitse toimia sen mukaan. Naura omalle ”muttallesi” ja mene salille siitä huolimatta. Muista, että jo salille raahautuminen kasvattaa luonteen lujuutta – ja se on hauiksen kokoa tärkeämpi ominaisuus.

3. Jätä itsellesi tilaa olla menemättä

No mutta nythän me olemme aivan ristiriidassa edellisen kohdan kanssa, eikö niin? Ei suinkaan! Jos suunnitelmanasi on mennä salille töiden jälkeen, pidä mielessä, ettei sinun ole missään nimessä pakko sitä tehdä. Muistetaan taas se halu: jos haluat mennä, menet vaikka väsyttäisi. Jos olet oikeasti rättiväsynyt, et haluakaan mennä, jolloin et myöskään mene. Voit vaikka pakata salikamat varmuuden vuoksi mukaan sillä ajatuksella, että tuskin edes olet menossa treenaamaan. Työpäivän jälkeen sinulla on kuitenkin vaihtoehto: mitä jos sittenkin menisit? Ja luultavasti myös menet. Ompa monimutkaista, haha!

4. Aseta maltilliset tavoitteet

Itseltään on turha vaatia liikaa, mikäli harrastukselta toivoo pysyvyyttä. Mitä isommat panokset asetat pöytään heti aluksi, sitä todennäköisemmin puhti loppuu kesken kaiken. Salille ei tarvitse mennä joka päivä ja siellä ei tarvitse aina takoa itseään puolikuolleeksi. Tsekkaa tästä postauksesta montako treenikertaa viikossa todellisuudessa riittää. Kun et aseta itsellesi liian kovia tavotteita heti alkuun, se jättää sinulle paljon vapautta myös muun elämän kannalta, etkä lopulta edes huomaa, että treenistä on tullut osa jokaviikkoista arkeasi.

5. Anna itsellesi onnistumisen ilo

Tavoitteisiin liittyen, anna itsesi onnistua. Aseta sellainen tavoite vaikkapa kyykkytulokseksi, jonka tiedät saavuttavasi suhteellisen nopeasti. Kun onnistut, tiedät kehittyväsi jatkuvasti ja saat parhaimmillaan uuden motivaatiopiikin joka auttaa sinua rikkomaan rajojasi entistä enemmän!

Näiden sanojen saatelemana toivotan teille mahtaville tyypeille hyviä reenejä – ennen uutta vuotta ja etenkin sen jälkeen!

Lisää luettavaa:

Viikon salitauko, mitä kävi?
Voiko ilman treeniohjelmaa kehittyä – siis oikeasti?
Etkö ehdi tai jaksa treenata? Se on täysin ymmärrettävää