Kieltäydytkö herkuista? Lue tämä, jos haluat makeanhimosta eroon oikeasti

1

Tiedättekö niitä iltapäivälehtien nettisivujen 10 suosituinta -osion kärkipäässä keikkuvia otsikoita, joissa luvataan milloin mikäkin määrä päteviä vinkkejä sokerikoukun ja herkkuhimojen taltuttamiseen? Entä oletteko huomanneet mitä yhteistä kaikilla näillä neuvoilla on sen lisäksi, että otsikoiden takaa löytyy samat asiat vuodesta toiseen?

Se, etteivät ne toimi – ainakaan pitkällä tähtäimellä. Ja silti olen itsekin aikoinani kirjoittanut blogiin vastaavia tekstejä… Nyt onneksi tiedän paremmin ja koen velvollisuudekseni nostaa asian esiin. Meitä yksilöitä on tietenkin useita ja mikä toimii jollekin ei toimi toiselle. Toivoisin kuitenkin, että mahdollisimman moni voisi löytää tästä tekstistä apua itselleen.

Tyypillisestihän herkutteluhimon ratkaisuna pidetään kieltäytymistä. Tilalle ehdotetaan veden litkimistä, purukumin pureskelua, kasvisten napostelua tai vain yleisesti ottaen lujana pysymistä. Näiden ohjeiden mukaan käsi pyritään siis pitämään poissa karkkipussilta vain ja ainoastaan itsekurin avulla. Valitettavasti ihmismieli ei kuitenkaan toimi kuten haluaisimme sen toimivan. Pystymme tietoisesti vaikuttamaan konreettisiin tekoihimme, mutta emme voi kovinkaan paljoa vaikuttaa omiin ajatuksiimme. Toisin sanoen, kun kiellät itseäsi syömästä herkkuja joita niin kovasti himoitset, pystyt sen käytännössä tekemään hyvin helposti. Mielesi ei kuitenkaan ole näin yksinkertaisesti hallittavissa, jonka seurauksena alat luultavasti himoitsemaan kahvipöydässä komeilevaa pullaa kahta kauheammin. Saatat jopa missata ympärilläsi tapahtuvia asioita sen vuoksi, että mielesi käy jatkuvaa taistelua mieliteon ja kieltäytymisen välillä. Sama pätee herkkujen korvaamiseen. Paremmat valinnat ovat aina kotiinpäin, mutta… Jos satut halajamaan todella paljon vaikkapa suklaata, ovat minitomaatit ja kurkkutikut aika laiha lohtu siinä kohtaa. Tässähän ei ole edes mitään logiikkaa kun ajattelee, että suklaa ja kasvikset ovat niin kaukana toisistaan kuin olla ja voi. Jos tavoitteena on kieltäytyä mieliteosta, en välttämättä lähtisi korvaamaan herkkuhimon kohdetta yhtään millään. Minkä takia söisit vain huvin vuoksi jotain, mikä ei tyydytä todellista himoasi kuitenkaan?

Oikeasti toimiva ja pysyvä ratkaisu on se, että kaikenlaisista kielloista päästetään irti. Kieltäytyjälle tyypillinen käyttäytymismalli on se, että sitten kun tulee joko se etukäteen päätetty herkkupäivä tai ”repsahtaminen”, niin himoittuja ruokia vedetään kaksin käsin ihan vain siitä syystä, että seuraavana päivänä pitää palata taas ”ruotuun”.

Vaikka kieltäytyjät ovat salaa kateellisia kokouspöydässä yhteen konvehtiin tyytyvälle herkkujen suhteen neutraalille kollegalleen, he samaan aikaan ylläpitävät omaa käyttäytymismalliaan olemalla ottamatta yhtäkään. Ajatus spontaanista, sallitusta herkuttelusta tuntuu suorastaan utopistiselta. Se on kuitenkin ainoa keino koko loppuelämän kestäviin tuloksiin. Tiesittekö, että 90% laihduttaneista henkilöistä palaa jossain kohtaa takaisin lähtöpainoonsa? Tämä kertoo vain ja ainoastaan siitä, että laihdutuskeinona on ollut itsekuri. Sen avulla tuloksia tulee nopeasti ja tehokkaasti, eikä olekaan ihme, että itsekurin nimeen vannotaan. Kuitenkin sitä mukaa kun tuloksia tulee fyysisesti, henkinen puoli ottaa takapakkia.

Olen itse kärsinyt vuosikaudet itsekuriajattelusta tajuamatta lainkaan miten haitallista se loppupeleissä on. Oikeastaan vasta tänä kesänä oivalsin, etten halua elää loppuelämääni sillä tavalla. Mistä lähdin purkamaan vyyhtiä?

1. Eliminoin ärsykkeet

Unfollasin somesta joka ikisen jäätävällä hanurilla ja sixpackillä varustetun fitnessnaisen, jota en ollut alun perin alkanut seuraamaan heidän persoonansa takia, vaan pelkän täydellisyyttä hipovan vartalon. Huh, tuntuipa hyvältä!

2. Motivoiduin uusista asioista

Luin paljon sallivuutta käsitteleviä blogitekstejä ja muita artikkeleita (suosittelen kaikille etenkin ravitsemusterapeutti Patrik Borgin kirjoituksia!) Näiden avulla koin paljon ahaa -elämyksiä ja ymmärsin, että minulla on oikeasti ongelma. Välttelin lukemasta enää yhtäkään dieettiä tai laihdutusta koskevaa sisältöä.

3. Lakkasin pelkäämästä

Uskon, että suurimmalla osalla herkuista kieltäytyjistä hakkaa takaraivossa se pelko lihomisesta. Tajusin, että voidakseni alkaa noudattamaan uusia käyttäytymismalleja herkuttelun suhteen, minun täytyy lakata pelkäämästä niitä muutamaa lisäkiloa. Pointtihan tässä ei ole se, että niitä välttämättä edes tulisi, vaan se, että pelko rajoittaa aitoa heittäytymistä uuteen käyttäytymismalliin.

4. Aloin syödä herkkuja tilanteissa, joissa ne olivat ennen kiellettyjä

Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin, aloin tosiaan syödä herkkuja useammin kuin ennen. Ja lopulta siinä kävi juuri niin kuin pitikin. Pari palaa suklaata ei yhtäkkiä enää edellyttänytkään koko levyn syömistä tai viikonlopun alkaminen säkillistä irtokarkkeja. What kind of sorcery is this?!? Kiitos näistä yhteisistä vuosista karkkipäivä, meidän on nyt aika erota. Tajusin, että muutkin päivät rinnallasi ovat aivan yhtä makoisia.

Mikäli jotain tässä kohtaa kiinnostaa: painoni ja vaatekokoni on pysynyt samana. Pyrin kuitenkin välttelemään vaakaa mahdollisimman paljon, koska prosessini on vielä aika lähtökuopissaan, enkä halua heilauttaa mielenrauhaani ihan syyttä suotta.

Mahtavaa lauantaita teille ihanuuksille, muistakaahan nauttia elämästä!

Minut löytää myös:
Instagram: @nicoleharmes
Snap: @nicoleharmes
Facebook: NiciFit

Tästä saatat kiinnostua:

Kaikkia fitnessvinkkejä ei kannata noudattaa!