Laihduttaminen johti lihomiseen – tämän takia en kannata dieettejä

5

Jokaisella naisella on ne omat ongelmakohtansa, joita pitää (muka) jatkuvasti olla parantelemassa. Osa mieltää takamuksensa liian leveäksi, toisilla käsivarret ovat murheen kryyni. Laihduttaminen – tai vähintäänkin kiinteytyminen – tuntuu olevan agendassa aina jossain määrin. Jokaisen vartalo on rakenteeltaan ja ominaisuksiltaan erilainen, mutta jostain kumman syystä haluamme aina juuri sen ainoan ominaisuuden, jota emme syntymälahjaksi saaneet.

Oma ongelmakohtani on aina ollut vatsa. Sinne rasva kertyy ensimmäisenä ja sieltä se myös lähtee viimeisenä – enkä voi tehdä asialle yhtään mitään. Mutta kuinka ollakaan! Tottakai juuri minun on saatava se näkyvä six päkki ollakseni tyytyväinen itseeni ja elämääni! Tai ainakin siinä uskossa elin pitkään.

Kiinnostuin ruokavalioasioista jo yläasteella. Muistan, kun muutin ruokavalioni kertaheitolla terveellisemmäksi, vaihdoin sipsit miniporkkanoihin ja limun vissyveteen, söin ihan tavallista ruokaa juuri niin paljon kuin halusin ja pidin satunnaisia herkkupäiviä. Laihduttaminen ei ollut se kantava voima, joka sai minut muuttamaan ruokavalioni ja suhteeni syömiseen oli kaikin puolin terve. Valitettavasti en jättänyt asiaa siihen.

Yhdestä dieetistä tuli loputon kierre

Vaikka näiden muutosten johdosta hoikistuin jonkin verran, havahduin muutaman vuoden päästä siihen, ettei minulla vieläkään ollut sitä täydellistä vatsaa, josta aina haaveilin. Nyt kun katson vanhoja valokuvia tuolta ajalta, en voi käsittää, miten olen antanut niin paljon painoarvoa moiselle pikkuasialle? Olen ollut ihan sopivan hoikka nuori nainen, mutta se ei minulle riittänyt. Tästä alkoikin sitten lopun alku.

laihduttaminen

laihduttaminen

Aloitin dieettikierteen, jossa kuvittelin, että mitä vähemmän kaloreita, sen parempi. Viikolla rajoitin syömisiäni rankalla kädellä, mutta kaikki kaatui aina siihen, ettei itsekurini kestänyt rajoitettua syömistä pitkällä tähtäimellä ja päädyin herkkupäivän nimissä vetämään vatsan täyteen kaikkea ”kiellettyä.” Lopulta en enää nauttinut elämästä lainkaan. Minulla oli huono olla, sekä ulkoisesti että sisäisesti. Dieettien tulos oli aivan päinvastainen, kuin mitä sen piti olla.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla olen minä vuonna 2015. Tuossa vaiheessa olin jo totaalisen kyllästynyt rajoittamiseen ja keksin itselleni jatkuvasti tekosyitä miksi juuri tänään voisin vielä syödä mitä ikinä haluan ja huomenna sitten palaan ruotuun – eli siihen hirveään kituuttamiselämään.

laihduttaminen

Oikealla tuoreempi kuva n. 1,5 vuoden takaa

Elä elämääsi, älä vartaloasi

Koska kaikista läpikäymistäni vaiheista saisi aikaiseksi vaikka kirjan, koitan tiivistää tekstin pointin mahdollisimman lyhyesti ja yksinkertaisesti. En laihtunut, ennen kuin tein arjestani miellyttävää. Palasin ruokavaliossani sen alkulähteille. Söin terveellisesti, niin paljon kuin tarvitsin pitääkseni nälän loitolla. Fitnessmalli-kisaan osallistuttuani en ottanut valmentajaa, koska pelkäsin ettei henkinen kanttini kestäisi toisen laatimaa ruokavalio- ja treeniohjelmaa. Tiesin, mikä toimii minulle ja se ei ollut rajoittaminen.

Koska kilpailun takia jouduin kuitenkin pudottamaan painoni alemmas kuin koskaan, se tarkoitti väistämättä kaloreiden rajoittamista. Vaikka nyt en suostunut menemään sänkyyn nälkäisenä tai jättäytymään elämän kivoista asioista pois ruokavalioni takia, taustastani johtuen ahdistus alkoi taas nostaa päätään. Yritin pitää pudottamani kilot poissa, mutta iso osa niistä tuli takaisin. Mentaliteettini oli edelleen kaikki tai ei mitään: söin yhden karkin ja ajattelin, että sama se varmaan on vetää koko pussi.

Vasta nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen oikeasti tajunnut, että kaikista tärkeintä on elämästä nauttiminen. Se, että voin syödä viisi karkkia ja laittaa pussin takaisin kaappiin odottelemaan. Se, että jonain päivänä voin syödä 3000 kaloria ja toisena päivänä 1800 kaloria. Se, että jonain päivänä voin syödä kolmen tunnin välein ja toisena seitsemän tunnin välein. Se, että voin syödä terveellistä ruokaa aina vatsan täydeltä.

laihduttaminen

Kun opin päästämään irti kaikista säännöistä, jotka hankaloittivat elämääni niin pitkään, pari kiloa putosi itsestään ja painoni on tasaantunut tähän. Joskus koen housujen kiristävän enemmän ja joskus vähemmän. Se on täysin normaalia, eikä laihduttaminen käy mielessäkään. Jatkuva itsensä vahtaaminen ja ”ongelmakohtien” surkuttelu ei johda mihinkään.

Lopuksi haluan sanoa, että tämä on vain minun tarinani, enkä missään nimessä väitä, että kaikille kävisi samalla tavalla. Jos koet kaloreiden laskemisen helpottavan elämääsi ja ylläpitävän mielenrauhaasi pitkällä tähtäimellä, sehän on upeaa. Tarkoitukseni ei ole tuputtaa kenellekkään mitään, vaan ennen kaikkea toimia apuna sellaisille henkilöille, jotka tuntevat voivansa samaistua kokemuksiini.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Psst… Käy tykkäämässä blogin Facebook-sivusta ja pysyt aina ajan tasalla uusista postauksista.

Lisää luettavaa:

Pahimmat ruokavaliomokani vuosien varrelta!
Kalorinlaskennan isoimmat ongelmat
Asiat, joiden avulla tein arjestani helpompaa!