Omenavartalo lättärinnalla varustettuna

5

Mainitsin täällä blogissa muutama kuukausi sitten, kuinka päädyin unfollaamaan osan aiemmin seuraamistani ”fitness-esikuvista” ihan puhtaasti oman mielenrauhani takia. Homma koki jonkinlaisen jäävuoren huipun n. vuosi sitten, kun olin kerryttänyt ison osan aiemmin pudottamasta painostani takaisin ja yritin epätoivoisesti päästä samaan, hyvin hoikkaan kuntoon jossa olin. Samaan aikaan kun laskin tiukasti kaloreita, kärsin jatkuvasta nälästä, en nähyt peilissä tai vaa’assa minkäänlaista muutosta ja kuntoilin enemmän kuin koskaan, instafeedilleni pompsahteli toinen toistaan kireämpiä sixpäkkejä muodokkaine hanureineen. Eräänä päivänä päätin, että nyt riittää.

Omenavartalo

Tajusin, miten olin triggeröitynyt näistä kuvista ja itselleni epärealistisista vartaloista ja miten se oli tehnyt elämästäni ihan kamalaa. Muistan, että teinistä lähtien halusin aina näkyvän sixpäkin, muulla ei oikeastaan ole koskaan ollut minulle väliä. Kun laihdutin Fitnessmalli-kilpailua varten, loppuvaiheessa minulla todella oli sellainen. Pahinta tässä on se, että jollain sairaalla tavalla pyykkilautavatsa todella teki minut tyytyväisemmäksi itseeni. En sitten tiedä olisiko se tuntunut pitkällä tähtäimellä niin ihmeelliseltä, mutta koska vartalossani vihdoin oli se ominaisuus josta olin aina haaveillut, en voinut ainakaan tuossa hetkessä olla pitämättä siitä.

Kuitenkin se, mikä teki minut aivan äärettömän epäonnelliseksi, olivat ne uhraukset joita jouduin tuon pyykkilautavatsan eteen tekemään. Se, että jouduin laskemaan kalorit porkkanasta ja tomaattikastikkeesta oli vain liikaa. Kun kisat olivat ohi, herkuttelin tavanomaista useammin ja nautin elämästä – ja parissa kuukaudessa sixpäkki oli tipotiessään. Kuten sanottua, ryhdyin hätätoimiin, mutta huomasin etten enää pystynyt siihen samalla tavalla kuin aiemmin. Olin jälleen päässyt mukavemman ja nautinnollisen elämän pariin, eikä kaloreiden laskeminen ja näännyttäminen sopinut siihen enää. Ihmettelin, miten joidenkin ihmisten on mahdollista pitää tiukkaa sixpäkkiä yllä vuodesta toiseen, kunnes tajusin yhden oleellisen pointin: jokaisen vartalo on erilainen ja minun sattuu kerryttämään kaiken rasvan juurikin keskivartalooni.

Omenavartalo ja olemattomat muodot

Okei, omenavartalo on ehkä vähän törkeä ilmaisu, mutta karkealla jaottelulla vartaloni kuuluu juurikin tähän kategoriaan. Minulla rasva ei kerry perinteisiin naisellisiin paikkoihin, vaan miesmäisesti vatsan ja selän alueelle. Jostain syystä rinnattomuus ei kuitenkaan ole koskaan minua haitannut, päinvastoin. Myöskään megalomaanisen persikkapyllyn omaaminen ei ole koskaan ollut prioriteettilistallani kovin korkealla, vaikka jossain vaiheessa vähän lähdinkin tähän buumiin mukaan. Hassua kyllä, en vain ole koskaan halunnut olla mitenkään erityisen naisellisen näköinen. Solakka, pieni ja sporttinen on oma ihanteeni ja sen takia taipumus vatsamakkaroihin onkin varmasti tuntunut kolahdukselta.

Omenavartalo

Mutta omenavartalo it is ja tällä mennään! Minusta oli jotenkin helpottavaa tajuta, etten yksinkertaisesti voi olla terveessä rasvaprosentissa omaamatta rasvaa vatsan alueella. Etten olekkaan se luonnonoikku jolla ei vain ole itsekuria sixpäkin hankkimiseen ja ylläpitämiseen. Vyötäröni, lantioni ja rinnanympärykseni ovat lähestulkoon samat. Jos haluan vatsapaloihin erottuvuutta, näytän ylävartalosta täysin nääntyneeltä ja menetän viimeisetkin rasvat takamuksesta. Tässä vartalonmallissa matalavyötäröiset farkut eivät tule kuuloonkaan (vaikka ironisesti kuvissa minulla onkin sellaiset ensimmäistä kertaa varmaan 10 vuoteen, haha) ja urheluliivien alapuolella komeilee poikkeuksetta selkämakkara. Heräteostoksena hankitut croptopit ovat järjestelmällisesti jääneet käyttämättä ja tiimalasimuodosta on tuha haaveilla edes kokovartalosloggeilla. Minulla rasva on vatsassa ja toisilla se on pakaroissa, rinnoissa, reisissä tai kaikkialla tasaisesti.

Omenavartalo

Täydellinen vartalo ei ole sellainen, josta puuttuu ongelmakohdat. Täydellinen vartalo on sellainen, jonka haltia on sinut omien ongelmakohtiensa kanssa. Ai miksi? Koska joka ikisellä naisella rasva kertyy johonkin ja joka ikinen nainen tarvitsee rasvakudosta ollakseen terve. Jos voin olla tyytyväinen itseeni vatsamakkaroineni päivineni, minulla on silloin täydellinen vartalo. Jos reitevä henkilö voi olla tyytyväinen itseensä reisineen päivineen, hänellä on silloin täydellinen vartalo. Aika mahtavaa, eikö?

Ihan samalla tavalla, kun minä en voi muuttaa vihreänruskeita silmiäni sinisiksi, en myöskään voi muuttaa kroppaani sixpäkille suotuisaksi. Sen takia minusta olisikin äärettömän hienoa, jos voisimme kaikki lakata unelmoimasta jostain tietystä vartalosta ja sen sijaan keskittyä elämään tätä elämää niin, että voimme nauttia aidosti joka hetkestä. Olimme malliltamme sitten omenoita, päärynöitä tai vaikka rusinoita…

Lisää luettavaa:

Näin onnistuin kohottamaan itsetuntoani ja saavuttamaan tavoitteeni

Mitä parempi ulkonäkö, sitä onnellisempi elämä

Kun vihaat vartaloasi saavutetuista muutoksista huolimatta