Pahimmat ruokavaliomokani vuosien varrelta!

2

En ole varmasti ainoa naisihminen tässä maailmassa, jolla on elämänsä aikana ollut jos jonkinmoista kommervenkkiä mitä syömiseen tulee. Olen kulkenut aivan äytöntä vuoristorataa ruokavalioni kanssa kohta jo vuosikymmenen ajan, enkä voi itsekään käsittää, miten sitä ajautuu aina kokeilemaan mitä ihmeellisempiä ratkaisuja vaikka edellinen olisikin ollut jo ihan toimiva.

Aluksi todettakoon, että olen käytännössä koko aikuisikäni ollut saman painoinen: 56-58 kg / 162 cm. Normaali painoni oli pitkään minulle kuitenkin ihan se ja sama, koska kyllähän sitä täytyy vähintäänkin kiinteytyä ollakseen onnellinen ja itsevarma individuaali, eiks niin? No ei täydy… Tässä kooste meikän pahimmista hutiloinneista, ettehän ota mallia?

Syö vain 1000 kaloria kuutena päivänä, ahmi senkin edestä yhtenä

Ammattikoulun ensimmäisenä vuonna päätin kokeilla yhtä järjettömimmistä ruokavalioistani ikinä. Halusin päästä timmiin kesäkuntoon ja tammikuussa alkoi sellainen dieetti, että ajatuskin puistattaa tänä päivänä.

Pointtina oli aktiivisen jalkapalloharrastuksen ohella syödä vain 1000 kaloria kuutena päivänä viikossa ja yhtenä päivänä sai syödä mitä halusi. Hahahah, voitte varmaankin jo kuvitella mitä kävi! Viikot kituutin täysin ja katsoin vierestä kun muut söivät kokkiopiskelijoiden loihtimia herkullisia koululounaita samalla kun omalla lautasellani oli sadan kalorin edestä kurkkua ja sipulia. Kotona raivosin äidille kun hän ei osannut tarkalleen kertoa kuinka paljon oli lorauttanut kanaan ruokakermaa ja paljonko mausteissa oli kaloreita. Iltaisin mietin salkkareiden jälkeen, että olisiko jo liian aikaista käydä nukkumaan kun nälkä kurnii mutta kaikki päivän ruoat on jo syöty.

Perjantaisin oli hankala saada unenpäästä kiinni, koska lauantai häämötti edessä kuin jouluaatto konsanaan. Silloin aamiaiseksi vedettiin köyhiä ritareita kasalla kermavaahtoa, jälkkäriksi vohvelisuklaata ja vaniljapullapitkoa. Lounaaksi pizzaa ja illalliseksi sipsiä ja karkkia. Koko päivänä en syönyt yhtäkään terveellistä asiaa ja nukkumaan mennessä olo oli aivan järkyttävä. Pari kertaa tuli myös oksennettua, koska sain itseni niin ähkyyn. Pakko oli kuitenkin vetää, koska ensi viikko piti taas kituuttaa!

OPETUS: Tuo oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun suostuin näkemään nälkää dieetin aikana. Heti kun aloin taas viikoilla syömään normaalisti, eivät herkkupäivätkään lähteneet lapasesta. Tosin, nykyisin en kannata herkkupäivä -ajattelua oikeastaan missään muodossa.

Älä laske kaloreita, mutta syö silti mahdollisimman vähän

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä viikot menivät aika pitkälti niin, etten laskenut lainkaan kaloreita. Söin säännöllisesti viitisen kertaa päivässä, mutta ruoan oli oltava mahdollisimman vähäkalorista. Halusin tulla kylläiseksi, mutta samalla laihtua. Aamiaiseksi söin pari leipää, koululounaalla salaattia ja hiirenannos pääruokaa, välipalaksi skyr -rahka tai proteiinipatukka, päivälliseksi salaattia ja tonnikalaa sekä iltapalaksi maitorahka ja mansikoita/pari siivua leipää. Kaloreitahan tuosta ei kerry nimeksikään, mutta eipä kropassakaan tapahtunut mitään muutoksia – ainakaan positiiviseen suuntaan. Tuohon aikaan kävin ehkä kaksi kertaa viikossa jalkapallotreeneissä ja kaksi kertaa salilla, eli sinänsä liikuntaa ei tullut älyttömästi, mutta noillakin määrillä ruokaa olisi pitänyt saada vähintäänkin tuplasti. Edellä mainittu ruokavalioesimerkki on valitettavasti ikilaihduttajalle hyvin tyypillinen, eikä ihan oikeasti johda mihinkään.

OPETUS: Vähemmän ei todellakaan ole enemmän. Oma aineenvaihduntani ei varmasti enää toiminut tuossa vaiheessa kunnolla, minkä takia tuloksiakaan ei tullut. Lisäksi elämä oli edelleen melkoista kituuttamista, vaikkei onneksi samalla tavalla kuin vuotta aiemmin.

Syö ravitsevaa ruokaa paljon ja mielellään joka välissä

Tuli vaihe, kun muutin omilleni ja sain vaikuttaa jääkaapin sisältöön aiempaa paremmin. Kyllästyin hiiren annoksilla elämiseen enkä edelleenkään laskenut kaloreita. Lopetin jalkapallon ja muutama kuukausi meni niin, etten harrastanut muuta liikuntaa kuin kävelyä ja satunnaista lenkkeilyä. Jostain syystä huolehdin kuitenkin ruokailuista eri tavalla kuin aiemmin ja pistelin ravintoa menemään enemmän kuin tarpeeksi. Olin jakanut ruoat selvästi ”terveellisiin” ja ”epäterveellisiin”, mikä sai minut uskomaan, että terveellistä ruokaa voi syödä ihan mielin määrin, kunhan välttää niitä epäterveellisiä. Ajattelin esimerkiksi, että koska lohikeitto on terveellistä kotiruokaa, sitä voi syödä vaikka kolme lautasellista yhdellä kertaa, mutta sitten taas yksikin pala suklaata oli liikaa.

Kroppani tottui uuteen ruokailutapaan nopeasti ja jo kahden tunnin syömättömyys sai vatsan kurnimaan. Kun protskupatukoita ja superfoodeja meni normaalien ruoka-annosten lisäksi monta kertaa päivässä, alkoi se luonnollisesti jossain kohtaa myös näkyä. Haluan kuitenkin tässä kohtaa peräänkuuluttaa erityisesti sitä, että aktiivisesti urheilemalla lopputulos olisi voinut olla erilainen. Oletettavasti puuttuvien lihaspaineiden vuoksi vaakalukema ei hirveästi heilahtanut, mutta liikkumattomuus ja runsas syöminen terveellisyydestä huolimatta vaikutti kehon koostumukseen selvästi ja olo tuntui tukalalta.

OPETUS: Tämä ruokavalio oli selvästi kahta edellistä parempi, mutta toisaalta ruokien kategorisointi ja mustavalkoinen ajattelutapa vei minut jälleen jorpakkoon. Uskon pitkäaikaisen harrastuksen lopettamisen ja omilleni muuton vaikuttaneen syömiskäyttäytymiseeni niin, että ruoka toi jollain tapaa rytmiä ja sisältöä elämääni. Lopulta kuitenkin tajusin, että ruoan täytyy pyöriä elämän ympärillä, eikä elämän ruoan ympärillä (vaikka niin se tuppaa edelleenkin jollain tapaa pyörimään, haha).

Onneksi kaikki mokat ovat myös hyvin opettavaisia ja tärkeintä olisikin huolehtia siitä, ettei samoista syistä joudu facepalmaamaan itseään enää uudestaan.

Mahtavaa viikonloppua teille mahtaville tyypeille!

Minut löytää myös:
Instagram: @nicoleharmes
Snap: @nicoleharmes
Facebook: NiciFit

Tässä lisää luettavaa:

Kaikkia fitnessvinkkejä ei kannata noudattaa!