Personal Trainereitä oomme kaikki?

2

Alkuvuodesta etenkin hehkutin PT-opintojani varmaan joka toisessa postauksessa, sillä koulun aloittaminen tuntui niin uudelta ja ihmeelliseltä muutokselta arkeen. Päätös lähteä nimenomaan opiskelemaan kyseistä ammattia noinkin pitkäksi aikaa (PT:n ammattia voi harjoittaa vaikka täysin ilman koulutustakin), oli tosiaan syntynyt jo ammattikoulun jälkeisenä välivuotena. Silti odotin vielä senkin jälkeen yhden vuoden opiskelujen aloittamista, koska olin juuri päässyt mieleiseeni työpaikkaan.

Tällä haen takaa vain sitä, että kyseessä ei ollut mikään hetken mielijohde tai paniikkiratkaisu, kun ei muutakaan keksinyt. Minä todella olin ollut ammatista kiinnostunut jo vuosikaudet, ja motivaatio koulun alettua oli huipussaan – ja on toki edelleenkin. Tässä vuoden varrella minulle on kuitenkin toitotettu jo kyllästymiseen asti sitä, kuinka nykyään kaikki haluavat olla Personal Trainereitä, eikä valmennuksia voi päivätyökseen tehdä kun asiakkaita ei riitä ja niin päin pois. Tämähän pitää kyllä osittain ihan paikkaansa, vaikka omassa tuttavapiirissäni en itseasiassa tiedä yhtäkään Personal Traineria, ellei lasketa Fitnessmallikilpailun kautta tutuksi tulleita liikunta-alan ihmisiä.

No, minkä takia minä sitten lähdin opiskelemaan alaa, jota voi harjoittaa menestyksekkäästi ihan ilman koulutustakin, ja jossa kilpailu on näin kovaa? Siksi, koska kyseisessä työssä kulminoituu se kaikki, mitä minä rakastan tehdä. Tärkeimpänä on muiden auttaminen ja opastus. Se, että voin parantaa asiakkaani elämänlaatua ja tehdä hänestä onnellisemman. Kouluttautuminen, vieläpä pitkällä kaavalla, antaa minulle ne avaimet, jotka tarvitsen käteeni voidakseni olla paras mahdollinen valmentaja. En voisi ikinä lähteä leikkimään kenenkään terveydellä niin, että tekisin ohjelmia vain mututuntumalla ja laatisin ruokavalioita pelkästään omien uskomuksieni mukaan.

Välillä kun minulta kysytään, että mitä opiskelen, tuntuu suorastaan kiusalliselta vastata, että ”No, minusta tulee Personal Trainer.” Se kun ei tänä päivänä kuulosta miltään, juuri siitä syystä, että ”kaikki” vähänkin enemmän levypainoja käsitelleet henkilöt voivat halutessaan kutsua itseään sellaiseksi. Ehkä se on vain oman pääni sisällä, mutta koen heti hirvittävää tarvetta selittää, mistä kaikesta tutkintoni koostuu, ja kertoa auki kaikki yliopistokurssit anatomiasta ja biomekaniikasta, aina ravitsemustieteisiin ja terveyden edistämiseen asti. Tekisi mieli myös painottaa sitä, että meille pidetään todella laajoja teoria- ja näyttökokeita, joista ei todellakaan pääse läpi tuosta vain. Itsehän en päässyt esimerkiksi anatomiaosiota läpi joulun alla järjestetyssä kokeessa, ja siitä hyvästä jouduin todella pänttäämään uusintaa varten. Vaikka koulutus maksaa, se ei ole mikään läpihuutojuttu. Jos määrätyssä ajassa ei vaadittuja asioita suorita, koulu jatkuu syksyllä. Että silleen.

Minulle on siis ihan se ja sama vaikka otsikon mukaisesti olisimme kaikki Personal Trainereitä, tutkinnolla tai ilman. Keskityn vain omaan juttuuni ja omien taitojeni hiomiseen. Ei minun tarvitse huolehtia siitä, että riittääkö asiakkaita, arvatkaa miksi? Koska jos niitä ei ole, olen itse tehnyt jotakin väärin. Se voi liittyä vaikkapa vuorovaikutustaitoihin, itseni markkinointiin, osaamiseen salilla tai osaamiseen asiakkaan motivoinnin suhteen. Nämä kaikki ominaisuudet ovat sellaisia, joissa on mahdollista petrata vaikka läpi elämän, ja niin kannattaakin tehdä. Sille on aina syynsä, miksi asiakas valitsee (tai ei valitse) juuri sinut opastamaan itseään. Itsellänikin on paljon opittavaa ja kehitettävää vielä koulutuksen jälkeenkin, eikä asioista selvää ottaminen muutenkaan rajoitu vain koulun penkillä vietettyyn aikaan. Treenaaminen ja siihen liittyvät asiat ovat läsnä oikeastaan kaikessa mitä teen.

Tästä syystä en missään nimessä voisi ikinä vähätellä vaikkapa valmentajaa, joka ei ole tutkintoa ammattiin suorittanut, mutta jolla on aktiivista treenikokemusta 10 tai 20 vuoden ajalta. Kyllä tässä tapauksessa se henkilö olisi minua pätevämpi. Ikää minulla on kuitenkin luultavasti myös vähemmän, kuin tällä kyseisellä valmentajalla, mikä tarkoittaa tietysti vähemmän karttunutta kokemusta. No, millä voin todistaa osaamiseni ja kehittää sitä? Kouluttautumalla! Asiakkaan kannattaa ehdottomasti perehtyä oman pontentiaalisen valmentajansa taustaan ennen sopimuksen tekemistä. Se, ja ensitapaamisen luoma vaikutelma on oikeastaan ainoa keino selvittää, onko kyseinen henkilö sopiva valmentamaan juuri sinua.

En tiedä olenko itseasiassa tullut blogissa edes maininneeksi sitä, että minulla ei ole missään vaiheessa ollut intressejä ryhtyä kokopäiväiseksi Personal Traineriksi. Eihän sitä toki ikinä tiedä, mutta näin tunnen tällä hetkellä. Nytkin uuden työpaikan rinnalla olisi mukava tasapainottaa hommia ihan muutamalla, laadukkaalla valmennussuhteella, joihin voisin paneutua syvemmin. Uskon tämän tyylin sopivan itselleni parhaiten. Mutta, vaikka olisinkin kiinnostunut valmennuksista kokopäiväisesti, en todellakaan pidä sitä mahdottomuutena. Se vaatii paljon työtä, mutta kun asiansa hoitaa hyvin, ihan varmasti asiakkaita riittää!

Ja hei, jos treenivinkit kiinnostaa, niin käykää Instassa lisäämässä @nicoleharmes. Sinne pompsahtelee päivittäin toiminnallisia harjotteita, jotka tuovat hyvää vaihtelua treenirutiineihin! Jos yleinen sekoilu kiinnostaa, niin lisätkä myös snäpissä @nicoleharmes, yhtä hienoja perusteluja en tosin keksi… 

P.S. TÄNÄÄN FITNESSMALLI.FI:N FACEBOOK -LIVESSÄ JULKAISTAAN VUODEN 2017 ONNEKKAAT SEMIFINAALIIN PÄÄSSEET KOKELAAT KLO 18.00. Olkaa siis ihmeessä ruudun äärellä silloin!