Pohjattomalla ruokahalulla ei pääse ähkyyn

0

Enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni: yritin syödä itseni ähkyyn, mutten onnistunut. Sen tiedän, että vatsani on melko pohjaton ja sinne uppoaa helposti kaikenlaista. Yleensä kuitenkin isoin ongelma piilee siinä, että vielä täyden olon saavutettuani jatkan syöpöttelyä liian pitkään. No, nyt halusin itselleni pitkästä aikaa sen överioksetusfiiliksen, jossa pystyn vain lojumaan sohvalla vatsa pullottaen ja vannomaan viimeisillä voimillani, etten enää ikinä söisi herkkuja. Ennen vanhaan herkkupäivä-ajattelua kannattaessani tämä oli ihan normijuttu: kerrankos sitä vetää navan täyteen kunnolla, kun vihdoin saa! Pikkuhiljaa omaa ajatteluani työstämällä olen oppinut tästä aika hyvin eroon – ja se on tuonut mukanaan myös yhden miinuspuolen: nyt kun herkuttelusta jää ähkyn sijaan hyvä fiilis, se saa minut himoitsemaan herkkuja aiempaa useammin. Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä…

Pohjattomalla ruokahalulla ei pääse ähkyyn

Ei vaan, oikeasti olen todella tyytyväinen siitä, että olen päässyt nykyiseen pisteeseen. En vaihtaisi tätä valttikorttia enää mihinkään. Osaan lopettaa herkuttelun ajoissa (ainakin usemmiten) ja se on parantanut elämänlaatuani huomattavasti. En enää ahdistu juhlapäivistä etukäteen tai kuluta koko edeltävää viikkoa sotasuunnitelman laatimiseen herkkujen välttämiseksi. En enää morkkistele siitä, että hyvästä etukäteissuunnittelusta huolimatta sorruin herkuttelemaan. Jos satun maistamaan jotakin ”kiellettyä”, syöpöttelyä ei tarvitse viedä kertaheitolla ähkyyn saakka. Elämästäni on tullut paljon yksinkertaisempaa ja herkut ovat minulle aika lailla neutraali asia.

Pohjattomalla ruokahalulla ei pääse ähkyyn

Nyt söin pahoja karkkeja turhaan

Tekatin pointtiin palatakseni, olen tosiaankin hieman pettynyt. Teimme eilen (aattoa edeltävänä päivänä) joulun kyläilyihin viemisiksi aimo kasan joulutorttuja ja niitä jäi reilusti yli ihan tuoreena syötäväksi. Lisäksi meillä oli iso paketti sokeroituja marmeladikarkkeja ja edellispäivän leipomusten jäljiltä jäänyt valkosuklaalevy. Päätin sitten hetken mielijohteesta, että joulun alkamisen kunniaksi aion vetäistä huiviin niin monta joulutorttua kuin vain suinkin pystyn ja nauttia palanpanikkeena marmeladeja ja valkosuklaata. Ajattelin, että kyllä se ähky sieltä sitten nopeasti tulee, etenkin nyt kun en ole moisiin herkkutalkoisiin viime aikoina tottunut.

Pohjattomalla vatsalla ei pääse ähkyyn

Vielä mitä! Kuudennen joulutortun, puolikkaan suklaalevyn ja ties-kuinka-monennen marmeladin jälkeen oli pakko puhaltaa peli poikki. Olo ei ollut lainkaan äklö, täysi tai muutenkaan epämukava. Ja minä olin ihan tosissani ajatellut, että jo pari joulutorttua ja muutama marmeladi riittäisi tuottamaan edes jonkinlaista kylläisyyden/tyytyväisyyden tunnetta? Totesin, ettei hommassa ole mitään mieltä, kun en oikeasti edes pidä marmeladeista ja nyt en saanut niistä edes sitä tyydytystä, että ne olisivat ällöttävyytensä ansioista vieneet karkkihimot pois pidemmäksi aikaa. No eihän siinä, tämän perusteella odotankin jo innolla tämän päivän ja huomisen syöminkejä. Vyön taakse mahtuu tuttuun tapaan hyvin tavaraa, eikä ähkystäkään näköjään ole pelkoa. Mahtavaa!

Jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy pohjattoman vatsan omaavia kohtalontovereita, nyt saa ilmoittautua. Ja sitten ei muuta kun makoisaa joulua kaikille! <3

Lisää luettavaa:

Aamiaiseksi pizzaa, iltapalaksi suklaata
Kieltäydytkö herkuista? Lue tämä, jos haluat makeanhimosta eroon oikeasti!
10 000 kilokaloria yhdessä päivässä?