Syysdieetti, viikko 2: Mikä oli lähtöpaino? Mikä on lopullinen tavoite?

0

Pari viime viikkoa onkin kulunut melko poikkeuksellisesti verrattuna aiempaan olemiseen, kun pienen dieettikärpäsen pörräiltyä ilmassa se sai kuin saikin pistettyä meikäläistä. Dieetin onnistumisprosentti on tosin aiemman näytön perusteella lähes yhtä korkea kuin se, että kärpänen tosiasiassa ketään pistäisi… Ei vaan, kyllähän se aina siitä, kun vaan niin päättää. Täytyy kuitenkin myöntää, että ennen kesää aloittamani kevennysyritykset päättyivät perinteisesti viikon sinnittelyn jälkeen, kun vaakalukema ei heilahtanutkaan saman tien toivottuun suuntaan, haha.

Dieetti, miksi?

Päädyin siis tosiaan aloittamaan kesäkilojen karistamisen syyskuun puolivälissä alkavaa Sri Lankan reissua ajatellen, mutta koska lyhytaikaiset ratkaisut eivät ole omaan mieleeni ja aika käy vähiin, voipi olla että venytän tätä hommaa ihan jouluun saakka, kuka tietää? Itselläni nyt ei sinänsä mikään kiire ole asian kanssa.

Huomasin kuitenkin tässä taannoin, että leuanveto- ja punnerrustulokseni ovat pelottavasti heikentyneet nousseen vaakaluvun mukana. Tämä fakta oikeastaan motivoikin itseäni koko dieetin aloittamisen suhteen kaikista eniten. Omakohtaisesti ainakin puntarin numero korreloi ihan suoranaisesti oman toimintakykyni kanssa ja vaikka varmasti lihastakin olen onnistunut kerryttämään – kiitos hyvin aktiivisen treenijakson – on siellä muutakin kudosta mukana. Se ”muu” kun ei edesauta parhaisiin mahdollisiin treenituloksiin pääsyä tai mukavoita olotilaa kiristyneiden farkkujen myötä, on asialle tehtävä jotain. Kyllähän minä tosiasiassa tiedän miten nämä hommat hoidetaan, selvitinhän ”kisaidieettinikin” aivan yksin ilman valmentajaa, onnistunein lopputuloksin. Pitkäjänteisyys ja maltti ovat valttia tässä kohtaa.

Dieetti on kirosana?

Pakko tuoda hiukan toisenlaistakin aspektia tähän hommaan, nimittäin näin bloggaajana tulee vastuullisuusasioita mietittyä aika paljon. Tuntuu, että nykyään ”dieetti” on sanana suorastaan kriminalisoitu ja se nähdään hyvin negatiivisessa valossa. Tämä tietysti jakaa mielipiteitä ihan jo sen vuoksi, että dieetti tarkoittaa kaikille eri asioita. Joillekin se tuo mieleen pussikeitto- ja kaalikuurit ja joillekkin se tarkoittaa vain tavallista suunnitellumpaa syömistä. Itselleni dieetti tarkoittaa kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että syön hieman vähemmän kuin kulutan, mutta kuitenkin näkemättä nälkää. Faktat faktoina, enkä näe siinä mitään ongelmaa.

Itsekin olen ollut aloittelevana bloggaajana hyvin varovainen sanomisissani, mutta koska omien mielipiteideni hillitseminen ei oikeastaan tässä hommassa johda mihinkään (jos ajatellaan, että tämä kuitenkin on minun blogini, joka koskee minun elämääni ja minun ajatuksiani), aion kyllä pyristellä vastaisuudessa pois sellaisesta ”kaikkien miellyttämisestä”. Toisin sanoen, vaikka arvostan hyvinvointia, oman kehon kuuntelua ja kaikkea siihen liittyvää, arvostan myös itsekuria ja sen hyödyntämistä hyvinvoinnissani ja toimintakyvyssäni. Koska sitähän dieettaaminen kaikissa eri muodoissaan – tai ylipäätään kaikki tavoitteellinen toiminta – loppupeleissä on: itsekurin harjoittamista. Siispä aion kirjoittaa projektistani nyt hyvillä mielin, vaikka tuntuukin, että yhä enenevässä määrin painon pudottaminen normaalin BMI:n sisällä nähdään jotenkin ristiriidassa hyvinvoinnin kanssa. Sitä se ei kuitenkaan ole, ainakaan omalla kohdallani.

Pääluku ja tähtäin

Eli pidemmittä puheitta, lähtöpaino oli kutakuinkin 58,1 kg ja pituutta löytyy 162cm (senkin suhteen minulla oli aikoinaan tavoitteita, mutta ymmärsin luopua niistä melko nopeasti kasvupyrähdyksen päätyttyä…) Yleensä oma painoni huitelee siellä 55-56kg tienoilla ja epäilen, etten pelkän kesän aikana ole itselleni onnistunut useampaa kiloa lihasta kerryttämään, vaikka kuinka kehuisinkin treenanneeni. Toisin sanoen, juhannuksen sidukat, ruisrockin streetfoodit ja parin mökkiviikonlopun makkarat ovat kyllä tehneet tehtävänsä, etenkin yhdistettynä jo muutenkin melko vapaaseen arkisyömiseen. Maistoin kuulkaas tuossa taannoin ihan ehtaa lihapiirakkaakin ensimmäistä kertaa 15 vuoteen! Ja olihan se hyvää (kaikessa ällöttävyydessään) edelleen.

Kaiken kaikkiaan mitään tarkkaa tavoitetta en aio asettaa ainakaan vaakaluvun suhteen, siihen kun vaikuttaa sata ja yksi muutakin tekijää. Se antaa kyllä hyvää osviittaa suunnasta ja on itsestäänselvää, että jossakin kohtaa menetetty rasvakudos näkyy painon putoamisena. Kovin paljoa painoarvoa en kuitenkaan viitsi sille asettaa. Kaikista tärkeintä minulle onkin oman ketteryyteni ja suorituskykyni maksimointi mitä tulee treenaamiseen ja päivittäisiin toimintoihin muutenkin. Toki peilikuvassakin toivon näkyvän muutosta, mutta siihenkään ei sinänsä tarvitse erikseen keskittyä. Pääasia etteivät vaatteet kinnaa ja treeni kulkee!

Päivittelen varmasti dieettikuulumisia viikkojen edetessä lisää. Loistokasta maanantai-iltaa kaikille!

Suosittelen lukemaan myös:

Kaikkia fitnessvinkkejä ei kannata noudattaa!