Ryhdyin vegaaniksi itsekkäistä syistä

4

”Siis oikeesti tää on nyt joku vegehylly!?” Näin raikuivat sanani turkulaisessa Prismassa viime kesänä. Ruokavalioni peruspilarit koostuivat kanasta ja jauhelihasta, välipalojen virkaa toimittivat Ehrmanni ja Keso. Olin jo hetken pyöritellyt vegaaniksi ryhtymistä salaa pääni sisällä, mutta mielikuvani ko. ruokavaliota noudattavasta henkilöstä oli pinaattia pupeltava viherpiiperö, joka ei hyvästä ruoasta perusta. ”Pitäköön tunkkinsa, minä ainakin tykkään syömisestä!” Jep jep… Kun sattuman kautta ajauduin perehtymään asiaan tarkemmin, olin kuin ällikällä lyöty – homma nimittäin osoittautui ihan päinvastaiseksi.

vegaaniksi

Ryhdyin vegaaniksi vuodenvaihteessa, mutta en tehnyt sitä eläinten tai ympäristön takia, ainakaan alunperin. Kun viime kesän loppupuolella aloin olla täysin kyllästynyt kalorirajoitteisiin ja jatkuvaan paineeseen syödä vähemmän, etsin apua Youtubesta. Olin kärsinyt hyvinkin ortoreksisesta mielenmaisemasta jo pitkään, enkä enää tiennyt mitä muutakaan tehdä. Kaikeksi ilokseni löysin paljon videoita, joihin samaistua. Tajusin, etten todellakaan ole yksin asiani kanssa, eikä vika ole minussa ja huonossa itsekurissani. Hyvin pian huomasinkin yhteneväisen linkin näiden videoiden ja niiden tekijöiden välillä: suurin osa heistä oli syömishäiriöisestä käytöksestä palautuessaan ryhtyneet vegaaneiksi. Aluksi ajattelin, että kyseessä on vain yhden pakkomielteen vaihtaminen toiseen, kunnes tutkin asiaa enemmän ja sisäistin, mistä koko hommassa on kyse.

Vegaaniksi terveyssyistä

Vegaaniruokavalio tarkoittaa kaikessa lyhykäisyydessään sitä, että kaikki ruoka on peräisin kasveista. Kyseistä ruokavaliota noudattavat jakautuvat tyypillisesti useampaan koulukuntaan, eli noudattavat jotakin tiettyä ”linjausta” ruokavalintojensa suhteen. Osa perustaa syöminkinsä tärkkelyspitoisiin tuotteisiin, osa hedelmiin. Sitten on ns. sipsikaljavegaanit (rakastan tuota sanaa, haha), jotka eivät ole turhan tarkkoja ruoan ravintoarvojen suhteen, kunhan tuote on vegaaninen.

vegaaniksi

Omalta osaltani sanoisin, etten noudata mitään linjausta ja samalla noudatan kaikkia. Olen sipsikaljavegaani siinä suhteessa, etten todellakaan jaksa enää rajoittaa herkkujen syömistä jos minun niitä sattuu tekemään mieli. Toisaalta olen hyvinkin terveystietoinen ja koska syön ravitsevaa ruokaa juuri niin paljon kuin haluan, prosessoidut tuotteet jäävät automaattisesti aika vähälle. Tämä onkin ehkä se olennaisin syy, minkä takia syömishäiriötaustaiset (tai muuten syömisiään rajoittaneet) henkilöt ajautuat vegaaniuden pariin.

Toipumisvaheessa keho tasaa tilit pitkään jatkuneen kalorivajeen seurauksena ja tätä vaihetta voisi kutsua loputtomaksi näläksi. Vaikka ihminen olisi fyysisesti täynnä, hän vain haluaa syödä ja syödä. Lohduttominta ja samalla lohdullisinta tässä on se, että asialle ei käytännössä voi tehdä yhtään mitään. Kuitenkin terveellinen ja ravitseva vegaaniruokavalio on omiaan minimoimaan vahingot. Jos henkilö syö kokonaisia tuotteita, kuten papuja, linssejä, perunaa, hedelmiä, kasviksia, hän saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, jotka automaattisesti lisäävät kylläisyyden ja tyytyväisyyden tunnetta aterian jälkeen. Kokonaisten, kasviperäisten tuotteiden syöminen vähentää tarvetta nauttia prosessoituja tuotteita, jotka eivät sisällä ravintoarvoja, mutta joiden maku ja koostumus saavat ihmisen syömään niitä paljon tarvitsemaansa enemmän.

Vegepaellaa Espanjassa, ai että!

Missä vaiheessa minä olen?

Nälkävaihe, josta puhuin aiemmin, tuli itsellenikin hyvin vahvasti ja pyristelin sen kanssa jo pari kuukautta ennen vuodenvaihdetta ja vegaaniksi ryhtymistä. Minun teki mieli herkutella usein, enkä osannut lopettaa siinä vaiheessa, kun olin jo kylläinen. Hassua kyllä, vegeruokavalion aloitettuani herkkuhimot ovat käytännössä kadonneet ja se jos jokin on itselleni hyvin absurdi ajatus. En enää tarvitse ”cheattipäiviä”, koska syön joka päivä riittävästi terveellistä mutta maistuvaa ruokaa. Jos kuitenkin tarjolla sattuu olemaan sipsiä tai Oreoita, tottahan toki voin ottaa!

vegaaniksi

Ruokaa minuun uppoaa edelleen melkoiset määrät päivittäin. Kiloakaan en kuitenkaan ole lihonut, vaikka siihen olenkin varautunut ja tiedän sen monesti myös kuuluvan asiaan. Tämä lähinnä huomautuksena muille kalorikammoisille: vaikka syöt ruokahalusi mukaan ja ruokamäärä yltää pelottavankin korkealle, ei sitä ylimääräistä niin vain kerry. Ja jos kertyy, se on siinä tilanteessa tarpeellista. Muista, että sinun on ihan turha soimata itseäsi asioista, joille annat jo parhaasi.

vegaaniksi

Hedelmiä kuluu myös enemmän kuin koskaan!

Vaikken ryhtynyt vegaaniksi eläinten tai ympäristön takia, en voi väittää, ettevätkö nämä syyt ole itselleni hyvinkin tärkeitä tänä päivänä. Olen ollut täysin vegaani nyt kolme kuukautta ja edellämainitut antavat itselleni lisäpontta jatkaa tällä hyvin alkaneella tiellä. Toivonkin mahdollisimman monen löytävän vegeruokailun ilot ja omaksuvan tämän mahtavan elämäntyylin! Siihen asti terveellisempiä ja valintoja on onneksi mahdollista tehdä muutenkin, eikä ruokaa tarvitse pelätä ikinä, tuli se sitten mistä lähteestä tahansa. Leppoisaa pääsiäistä ihanat!

P.S. Blogin FB-sivusta tykkäämällä saat aina tiedon uusimmista postauksista reaaliajassa!

Lisää luettavaa:

Paljonko kaloreita tarvitset päivässä?

Pettikö itsekuri? 5 vinkkiä, joilla pääset eroon syömiskohtauksista

Mitä tapahtuu, kun syöt vähemmän kuin kulutat?