Viikon salitauko – mitä kävi?

Mitä tapahtuu tuloksille, kun pysyttelee salilta poissa viikon?

2

Ainakin kaikki Instagramiani seuraavat tietävät, että pidin tosiaan viime viikon ihan totaalilepoa salitreenistä. En ollut kipeä tai muutenkaan estynyt treenaamasta, vaan tauko johtui ihan puhtaasti palautumis- ja motivaatiosyistä. Vaikka yhteyttä näiden kahden välillä ei välttämättä heti tulisi ajatelleeksi, on se kuitenkin yllättävän selkeä. Ääneen sanottuna (tai tähän kirjoitettuna) seuraava lause tulee kuulostamaan hiukan naurettavalta, mutta niin asia kuitenkin on: En osaa pitää kevyitä viikkoja.

Ensisijaisestihan salilla tulisi käydä myös lepoviikon aikana, jotta lyhyesti sanottuna tuntuma rautaan säilyisi. Silloin kyse ei oikeastaan ole levosta, vaan kevennetystä viikosta, jolloin joko pudotetaan painoja reilusti tai puolitetaan sarjat. Puolentoista vuoden aikana itse olen onnistunut tekemään oikeaoppisesti kaksi kevyttä viikkoa. Tämähän on tietysti aivan liian vähän, ottaen huomioon, että näitä tulisi olla käytännössä joka kuukausi. Saatan aloittaa kevyesti, mutta sitten minut valtaa jokin ihmeellinen tunne. Se saa minut kyseenalaistamaan kevennetyn treenin tärkeyden ja työntää ajatuksia mieleeni, kuten: ”mitä jos tänään saisitkin kyykyssä ennätyspainot?” tai ”mitä jos ottaisitkin tänään vielä gainssit talteen ja keventäisitkin vasta seuraavaa treeniä?” Jep, minähän sitten tottelen.

Kun kuukaudesta toiseen junttaa täysillä, ei kroppa palaudu toivotulla tavalla ja näin ollen myös tulokset kärsivät. Itselläni on ollut jo pitkään sellainen olo, että jumitan vain paikallani. Tämäkin vaihe toki kuuluu urheilijan kehitystä kuvaavaan aikajanaan, mutta koska tiedän mistä kiikastaa, haluan tietysti tehdä asialle jotain. Niin, myönnettäköön vielä se, että vaikka asiasta hiljaa olinkin, alkoi oma motivaationikin pikkuhiljaa laskea, kun toivottua kehitystä ei tapahtunut. Itseasiassa pakko kertoa fun fact: Ulkonäöllisesti tulosta on kyllä tullut ja etenkin ongelmalihakset ovat ottaneet kasvaakseen. Tavoitteeni eivät kuitenkaan tällä hetkellä liity ulkoisiin tekijöihin, vaan ennemmin voiman kasvattamiseen. Tämä osa-alue siis laahasi pahasti ja sekös pisti mielen harmaaksi. Eli motivaation puutteeseen ja palautumisen maksimointiin otin järeet aseet käyttöön: Salille ei olisi viikkoon asiaa.

Kuinka käytännössä toteutin salittoman viikon, entä muu liikunta?

Olen jo jonkin aikaa treenannut niin, että käyn neljä kertaa viikossa salilla, teen yhden HIIT-treenin juosten ulkosalla ja ehkä kerran viikossa jumppaan kotona akrobatian tai vatsatreenin muodossa. Tämän lisäksi kävelen lähes joka päivä ainakin muutaman kilometrin verran. Edellä mainittua en tosin laske treeniksi, se kun hoituu näppärästi muun elämän ohessa.

Salittomalla viikolla pidin kävelyt normaalissa määrässä, eli kuutena päivänä kävelin joko muutaman kilometrin päähän juna-asemalle tai suoraan toiselle työpaikalleni, tai kävin erikseen fiilistelykävelyllä pururadalla. Mainitsinko jo, että rakastan kävelyä! Sen lisäksi tein kotona yhtenä päivänä nopean vatsajumpan ja harjoittelin käsilläseisontaa, ja yhtenä päivänä tein HIIT-treenin, johon yhdistin askelkyykkyjä. Eli käytännössä pidin kaiken muun samana, mutta pudotin salitreenit. Täysi liikkumattomuus ei ole itselleni mahdollisuus, varsinkin nyt kun olen jo pitkään treenannut hyvin säännöllisesti.

Mitä fiiliksiä heräsi viikon mittaa, podinko morkkista salittomuudesta?

Oikeastaan vasta kolmantena päivänä aloin ylipäätään miettiä yhtään mitään. Ihmettelin, että miten minulla on niin paljon ylimääräistä aikaa ja kuinka päivien aikataulutus oli yhtäkkiä huomattavasti helpompaa. Kun tajusin, että se johtuu salitreenien puutteesta, iski pienimuotoinen haikeus. Sen sijaan huonoa omaatuntoa en potenut missään vaiheessa. Tätä edesauttoi se, että juttelin asiasta ohimennen luokkatoverini kanssa ollessamme ostoskierroksella ja hän totesi lepoviikon olevan täysin ok. Ihanaa, kun me pian valmistuvat PT:t voimme aina konsultoida toisiamme, haha! Myös himotreenaaja isäni oli samoilla linjoilla ja liputti tauon puolesta. En tiedä olisinko pystynyt suhtautumaan viikon paussiin yhtä kepein mielin ilman kannustusta, mutta oli miten oli, hyvältä tuntui koko ajan.

Lähtikö gainssit? Kiristääkö vyö? Menikö vaaka tilttiin?

Ei lähtenyt. Ei kiristä. En punninnut, mutta edellisten vastausten perusteella uskallan sanoa: ei olisi mennyt. Ulkomuodossa ei siis näy mitään muutoksia. Lauseen perään voisi halutessaan vielä heittää koppavan lisäyksen: tietenkään. Vastoin yleisiä harhaluuloja, viikossa ei ulkoisesti ehdi tapahtua käytännössä mitään. Ruokaa söin saman verran kuin normaalistikin, mutta toisaalta pidin myös kulutusta yllä liikkumalla jonkin verran. Mikäli olisin maannut koko viikon sohvalla ja mättänyt joka päivä herkkuja, olisi paino luultavasti pompsahtanut muutamalla kilolla johtuen nesteiden kertymisestä. On varmaan sanomattakin selvää, että tuo ei suinkaan ole lepoviikon pointti.

…Entäs sitten ne voimat ja tuntuma rautaan?

Ei mitään ongelmaa. Lähdin liikkeelle ihan perus takakyykyllä ja hyvin sujui. Tarkoituksellisesti en lähtenyt heti repimään normaalilla voimapainotteisella ohjelmallani, vaan kyykkäsin 40 kg niskassa neljän sarjan verran niin monta toistoa kuin menee. – Ja menihän niitä! Nyt pitää sitten katsoa seuraava kuukauden aikana oliko lepoviikosta merkittävää hyötyä.

Suosittelisinko tuttaville ja kavereille?

Kaiken kaikkiaan henkinen lepo raskaista treeneistä teki terää. Merkittävintähän tässä on nimenomaan se, että tauon jälkeen salille on mentävä takaisin. Mikäli oma suhteesi treenaamiseen tuntuu sitoutuneelta ja nautit muutenkin aktiivisesta elämäntyylistä, satunnainen totaalitauko voi toimia hyvin. Mikäli taas säännöllinen treenaaminen tuntuu muutenkin ongelmalliselta ja motivaatiosta on pulaa, ei lepoviikon varjolla kannata jättää treenaamatta, vaan kannattaa lähestyä asiaa muulta kantilta.

Lopuksi haluan kiinnittää huomionne yhteen aiheeseen liittymättömään asiaan: IHANAA, että olette alkaneet kommentoimaan aiempaa aktiivisemmin siellä ruudun toisella puolella, arvostan sitä todella ja se saa minut tuntemaan kirjoittamisen merkitykselliseksi. Muutenkin minusta on todella tärkeää saada olla vuorovaikutuksessa teidän kanssanne. Toivottavasti jatkatte samaan malliin! Mikäli ette jaksa/ehdi kommentoida (ymmärrän tämän täysin, itse olen kunnostautunut kommentoinnin suhteen vasta oman blogin myötä), voitte halutessanne painaa tekstin alussa oikealla näkyvää sydän-täppää. Jo se lisää vuorovaikutusta ja kertoo minulle, että siellä päässä käy joku tekstejäni lukemassa!

P.S. Mikäli treenijutut kiinnostaa, käykäähän lisäämässä minut Instassa @nicoleharmes…

Ihanaa viikon alkua sinne! <3