Viisi asiaa, jotka auttavat minua ylläpitämään saliharrastusta!

0

Aloin tässä taannoin miettimään miten pitkä aika siitä jo onkaan, kun vaihdoin jalkapalloilun täysipäiväisesti kuntosalilla käyntiin. Nyt elokuussa tulikin tasan kaksi vuotta täyteen oikeasti aktiivista treenaamista, ilman tekosyitä tai vippaskonstien etsintää. Tämän kahden vuoden aikana olen oppinut itsestäni todella paljon ja myös todistanut itselleni, että pystyn omaksumaan uusia asioita osaksi elämääni, jos vain niin päätän. Minähän kävin salilla ensimmäistä kertaa jo pari vuotta aikaisemmin, mutta säännöllisyys oli kyllä aivan hukassa. Uskottelin itselleni, että kaksi kertaa viikossa riittää. Sitten kun ei enää kiinnostanut senkään vertaa, päätin että kerran viikossa riittää. Jossain takaraivossani kuitenkin tiesin, että kerran viikossa ei anna minulle niitä tuloksia joiden perään harjoittelussa olin ylipäätään ja niin homma jäi hetkeksi jäihin.

Äkillinen innostus laantuu yhtä äkillisesti

Olen muutenkin ihminen, joka innostuu asioista todella nopeasti. Vaikka ominaisuutena se taitaa olla ihan positiivinen, liiallinen innostus johtaa usein siihen, että tilanteen tasaantuessa fiilis lopahtaakin kokonaan. Kun hype katoaa, koko homma maistuu puulta, eikä huvita jatkaa.

Sen takia olen itsekin hiukan yllättynyt siitä, että olen onnistunut löytämään sisäisen salihirmuni alkukankeudesta huolimatta näin vahvasti. Taustalta löytyy yksi jos toinenkin tekijä, joten eihän se auta muu kuin pistää vinkit jakoon. Olisi meinaan kunnia olla avuksi jollekin kaltaiselleni innostuja-lopahtaja-tyypille! Tästä lähtee:

1. En aseta ulkonäkötavoitteita

Mutta mitäh? Puhun blogissani dieetistä ja viime vuosi kului fitnessmallikisaan valmistautuen, kai minulla ulkonäkötavoite täytyy olla? No ei ole. Dieetit sun muut liittyvät minulla vain ja ainoastaan ruokavalioon. Muutokset tapahtuvat siis keittiössä, ei treenissä. Treenaan aina samalla tavalla – vaihdan toki ohjelmaa, mutta periaatteessa -, oli tilanne mikä tahansa, perustan aina kaiken suorituskykyyn, en ulkomuotoon.

Tällä hetkellä haluan olla kevyempi, jotta voisin esimerkiksi punnertaa ja vetää leukoja ketterämmin. Jos haluaisin vaikka isomman hanurin, keskittyisin tietysti painojen nousujohteisuuteen kyykyn ja maastavedon suhteen, ennemmin kuin kuminauhoilla ja laitteilla pumppailuun.

2. Asetan tavoitteet tarpeeksi kauas

Kaksi vuotta sitten olin juuri täyttänyt 20. Silloin päätin että ikä, jolloin tulisin ensimmäistä kertaa olemaan elämäni kunnossa olisi 23. Tuohon on nyt enää vuosi aikaa ja täytyy sanoa, että vaikka olen kokoajan edennyt tuota tavoitetta kohti, tulee minulla kiire. Toisinsanoen, mitä treenaamiseen ja uuden elämäntyylin opettelemiseen tulee, kehitysprosessi on hidas. Minun ei olisi tuolloin ollut mitään järkeä päättää, että puolen vuoden päästä tulen kyykkäämään sata kiloa, vetämään kymmenen leukaa ja juoksemaan maratonin. Into olisi voinut lopahtaa aika äkkiä, kun kolmen kuukauden päästä olisin huomannut, että vasta kyykkytekniikka alkaa olla oikeasti hallussa.

Nyt olen sitä mieltä, ettei edellämainitut suoritukset tulisi olemaan mikään sula mahdottomuus vuoden päästä, mutta katsotaan.

3. Kun ei huvittaisi mennä, menen silti

Tämähän on se kuuluisa sudenkuoppa. Kun ei jaksa eikä huvita, sitä päästää itsensä helpommalla ja treeni jää tekemättä. Minä syyllistyin tähän aikoinani todella usein. Salille lähtemisen olisi pitänyt aina tuntua inspiroivalta ja olon energiseltä.

Nyt seuraa paljastus: Tänä päivänä noin yhdeksän kymmenestä salille lähdöstäni ovat sellaisia, ettei minua huvittaisi. Harvoin tosin itselläni se on enää jaksamisesta kiinni (välillä siitäkin toki), mutta arkeni aikataulutus menee usein niin hankalaksi, että tekisi mieli päästä helpommalla ja skipata treeni. Mutta en vain tee niin. Menen salille vaikka mikä olisi. En anna itselleni tilaisuutta edes ajatella muita vaihtoehtoja. Viimeistään lämmitellessä se fiilis tulee kuin itsestään: kerta täällä ollaan, niin vedetään sitten homma kunnialla! Ja jos ei tule, mitä sitten? Meillä on huonoja päiviä ja välillä myös huonoja treenejä. Sen takia ei kannata heittää hanskoja tiskiin.

4. Asetan helppoja välitavoitteita

Aiemmassa kohdassa mainitsin nykyisen pitkän ajan tavoitteeni, mutta se ei toki ole ainoa koskaan asettamani tavoite salin puolella. Kaksi vuotta sitten päätin myös, että muuttaisin nolla leuanvetoa yhdeksi leuanvedoksi ja oppisin tekemään kymmenen etunojapunnerrusta oikeaoppisesti niin, että rinta koskettaa maata joka toiston välillä. En asettanut aikarajaa, mutta treenasin kokoajan edellämainittuja silmällä pitäen. Punnerrukset tulivatkin alta aikayksikön, eikä leuanvedossakaan kauaa nokka tuhissut. Vaikka periaatteessa nuo ovat pieniä juttuja, mutta arvatkaapa minkälainen motivaatiopuuska oli heti alkuun, kun huomasi että hei, tämähän toimii!

Nyt uudet tavoitteeni ovatkin sitten jo aiemmin mainitsemani 10 leuanvetoa sekä 100kg kyykky. Uskon, että nuo voivat rikkoutua hyvällä tekemisellä jo puolen vuoden sisään. Katsotaan sitä maratonia sitten lähempänä kakskolmea…

5. Kokeilen jatkuvasti uusia juttuja

Aluksi tein yksiä ja samoja liikkeitä todella pitkään. Olin jopa hieman ujo menemään omalle epämukavuusalueelleni ja harjoittelemaan uusia juttuja kanssatreenaajien nähden. Lopulta kyllästyin ihan totaalisesti veivaamaan pelkkää pystypunnerrusta ja maastavetoa, minkä seurauksena kävin katsomassa youtubesta täydennystä liikepankkiini. Tajusin, että vaikka liikkeet olivatkin erilaisia, niihin päti hyvin pitkälti samat lainalaisuudet kuin perusliikkeisiin. Kokeillen ja aluksi säätäen opinkin yhtä sun toista.

Nykyään en tee täysin samanlaista treeniä varmaan koskaan. Pitää myöntää, että tästä on muodostunut suorastaan paheeni. En vain osaa pysyä yhdessä ja samassa treeniohjelmassa, kun välillä tekee vain mieli tehdä jotain tiettyä juttua ja toisinaan joku toinen juttu ei nappaa yhtään. Nousujohteisuutta ajatellen tuo metodi ei ole paras mahdollinen, mutta kyllähän minä toki sen verran katson, etten treenaa samaa lihasryhmää peräkkäin ja että koko kroppa tulee viikossa käytyä läpi tasapuolisesti. Koen, että tietynlainen vapaus hommassa tulee kuitenkin olla, jotta mielekkyys säilyy. Tämä on tietysti hyvin pitkälti yksilön luonteesta kiinni.

Millä te motivoitte itsenne salille viikosta toiseen? Pistäkäähän siellä päässä myös vinkit jakoon!

Juttujani pääset seuraamaan myös:

Instagram: @nicole.harmes
Snapchat: @nicoleharmes